Intohimo liiketoiminnassa

Olin viime viikolla yrittämisen ja johtamisen innostamisseminaarissa Askola Areenassa. Pieni itäuusmaalainen kunta oli saanut paikalle valtakunnan eturivin puhujia. Areena on yksityinen halliyhtiö ja sen hallituksella oli halua ja intohimoa tehdä suurta ja saada aikaan huipputapahtuma. Paikalla oli noin 300 innostunutta kuulijaa. Hieno suoritus. Epäilemättä paljon on työtä vaadittu!

Teemana oli siis innostaminen ja innostuminen. Lumon Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kinnunen kertoi heidän kasvutarinaansa. Ikkunoita asentaneesta yrityksestä on tullut alansa tunnetuin tekijä ja itäsuomalaisesta yrityksestä kansainvälinen tekijä. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka he isolla tahdolla ja intohimolla aloittivat aikanaan vientitoimintaa ilman minkäänlaista kielitaitoa. Monia mutkia oli matkalla ollut, mutta pienestä yrityksestä on kasvanut yli tuhannen työntekijän toimija. Omaa kilpailuetuaan arvioidessaan Kinnunen nosti esille merkittävänä tekijänä innostuksen ja intohimon. Ne ovat elementtejä, jotka teknisen tiedon, ahkeruuden ja rehellisyyden lisänä tuovat ne pienet elementit, joilla kilpailussa voitetaan.

Jukka Jalonen oli kertomassa omaa valmennusfilosofiaansa ja viime vuoden Leijonat-joukkueen tarinaa. Tarinahan oli melkoinen. Paljon tietysti vaaditaan onnellisia tähtiä, mutta erityisesti johdonmukaista ja sitkeää työtä. Erityisesti omaan linjaan uskomista. Jalonen kyllä totesi, että maajoukkueluotsina hänellä on erityinen tilanne, kun hän pääsee valitsemaan joukkueen jäsenet ja sinne on todellista tunkua. Paljon oli yhtymäkohtia joukkueurheilun menestystekijöillä liike-elämän menetystekijöihin. Kaikki pohjasi arvoihin. Ne oli laadittu yhdessä ja niitä kerrattiin säännöllisesti. Osaaminen on tietysti maajoukkueessa huippuluokkaa. Kaikkien on sitouduttava ja kaikkia rooleja on arvostettava. Oma etu on jätettävä joukkueen edun nimissä. Vaaditaan myös johdon ammattitaitoa. On oltava sitoutunut ja annettava rakentavaa palautetta oikeaan aikaan. Intohimo omaan tekemiseen ja sen tartuttamiseen koko organisaatioon on merkittävää. Yhtenä erityisenä tekijänä Jalonen nosti esiin johdon rekrytointikyvyn. On osattava hakea oikeat henkilöt kuhunkin tehtävään, on se sitten nelosketjun karvaaja tai kakkosvalmentaja. Rekrytoinneissakin on osattava huomioida koko tiimin edun muodostuminen oikealla kemialla, osaamisella ja aidolla intohimolla. Näinhän se on liike-elämässäkin.
​
Rekrytointikyky – tuo Jalosen teesi jätti itsenikin miettimään. Tuleeko aina huomioiduksi koko tiimin dynamiikan merkitys rekrytointeja tehdessä? Tuleeko tehdyksi helppoja ja liian ilmiselviä ratkaisuja? Kyllähän omallekin työuralle mahtuu tiimejä, jotka pitkällä kokemuksella ja perinteisellä alalla ovat intohimolla hakeneet kasvua pienten voittojen kautta kohti isompaa saalista. Toisaalta myös tiimejä, joissa on ollut päinvastaista ajatusta, asioissa nähtiin negatiiviset puolet ja menestymisen esteet. Pohjaako nämä erilaiset lopputulokset lopulta siihen, että osaamista ei ole saatu käännettyä intohimoksi ja onko ajan saatossa rekrytointikyky puuttunut? Siis johtamiskysymys.
Huomaan, että Askola Areenan seminaari on minulle toiminut. Siellä olleista esityksistä on jäänyt asioita, joita on tullut pohdittua useampana päivänä. Innostus ja intohimon hakeminen tarttui. Tässä myös esimerkki, että on hyvä kuulla muitten ajatuksia ja peilata omia kokemuksiaan niitä vasten. Seminaareilla ja konsulteilla on paikkansa.
PS. Puhujalistalla oli myös finanssimaailman terävää kärkeä. Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen ja OP Ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio. Näistä jäi myös paljon mietittävää. Ehkäpä niistä seuraavissa kirjoituksissa.